12. tammikuuta 2017

Suomimatkalta

Heippa,

Palaan vielä täällä blogissa vähän viime vuoden puolelle, nimittäin Suomireissun muodossa. Tämä piti julkaista jo joulun jälkeen, mutta aika vain on kulunut taas jutun odotellessa julkaisuaan. 


Paljon kului aikaa autonpenkissä istuen, sillä melkein joka yölle oli eri yöpaikka odottamassa. Ja tietenkin paljon on kuvia autosta käsin otettuna, kun piti kuvata eri paikoista sääolosuhteita. Kuvatkin kertovat, että melkein kaikki kelit ehdittiin kokea, lumesta lumettoman vihreisiin maisemiin.


Itseasiassa ennen matkaa oli tehtävä joka päivälle aikataulut, jotta ehtisi kaikki halutut paikat koluta. Toki niissä oli joustonvaraakin, mutta pääpiirteittäin tyyliin millä paikkakunnalla minäkin päivänä, jotta pystyi suunnittelemaan tapaamisia sitä mukaa. 
Näitä talvisia maisemia kelpasi katsella kävelylenkin varrella. Ja alkupäivien pieni kirpakka -5 asteen pakkanen tuntui mukamas niin kovasti ottavan kurkkuun Teksasin kesäkelien jälkeen.


Hyvänä puolena tälläisellä paikasta toiseen liikkumisella on, että ehtii nähdä paljon eikä todellakaan ehdi aika tulla pitkäksi. Onneksi oli jo aikaerokin tullut karistettua siellä Hollannissa ollessaan, niin oli oikeissa rytmeissä jo valmiiksi menossa mukana....mutta mitä muuta kameraan tarttui autoilumaisemien lisäksi? Paitsi kahvitauko kääretortun kera.


Maisemia Helsingistä, jossa vielä oli kauniin talvisia näkymiä tarjolla.



Seinägraffitteja ihan Joensuun keskustan tuntumasta.


Auringonlasku, samaiselta päiväkävelykierrokselta Joensuun keskustasta.



Välimatkatietoja kyltin opasteista.


Vielä vähän jäässä olevaa järvimaisemaa seuraavan etapin matkan varrelta.


Vaasan keskustakuvaa ja lumetkin jo ehtivät hävitä kokonaan.


Ja takaisin talvisiin oloihin Jyväskylän suunnalle. Oli heti paljon kirkkaampaa lumien ollessa maassa.


Kaiken ruokaherkutteluiden vastapainoksi kävelyitä tuli harrastettua jonkin verran. Iltamaisemien kuvausta Jyväskylän illasta.


Vielä yksi luminen talvikuva sateenkaaren kera. Sitten jo alkoi matkakin häämöttää loppuaan.


Kyllähän sitä taas kertyi auton matkamittariin yli 3300 kilometriä, aivan riittävästi penkin kulutusta yhdelle reissua. Koskahan on tiedossa se reissu jossa itse on paikoillaan ja nauttii muiden vierailuista? Muuten kyllä oikein onnistunut matka ja aivan oikeat ystävät tuli tavattua ja kuulumiset taas vaihdettua hetkeksi. Onni on sähköposti ja muut helpot keinot yhteyksien pitoon, joissa pääsee jatkamaan kuulumisien vaihtoa puolin ja toisin.


Oman lennon lähtöä odotellessa on aina pakko kuvailla muita koneita, niinkuin tätäkin. Ehkäpä tässä oli viimeinen juttu viime vuodelta ja nyt sitten seuraavaksi uusia juttuja tältä vuodelta.

Hyvää torstaita ystävät ruudun takana!!!